Tämän blogikirjoituksen otsikon voisi laittaa yhteisötaiteen yhdeksi motoksi. Ihminen yllättää ja osallistuja heittäytyy, kun siihen on tilaa ja mahdollisuus.
Tällaisia tilanteita olen saanut olla todistamassa mm. Koukkuniemessä viime aikoina.
Arvo Ylpön koulun tulevaa kulttuurikasvatusohjelmapilottia suunnitellaan. Nokian sirkuskoulutusta samoin. Noisniemi ja Ehtookoto vetävät hieman henkeä ja tamperelainen ikäsirkustoiminta odottelee vuoroaan..Tämän syksyn aikana tulee tapahtumaan paljon - monia kohtaamisia.
Syksyn tiimellykseen olen valinnut kolme lausetta, jotka kaikki ovat englantilaisen yhteisöteatteriprofessori Tim Prentkin viime keväiseltä luennolta:
" let´s try and be clever and foolish "
" is another world possible? "
" human beings vs. human becomings "
muistiin merkitsi, Riku
maanantai 19. elokuuta 2013
torstai 1. elokuuta 2013
TUNNUSTA!
Tahdon kertoa lukijoille jotakin projektista, joka
allekirjoittaneella ja Pii Poon Rikulla on alkanut Koukkuniemessä Tampereella.
Itse asiassa kyseessä on kahden erillisen projektin yhteen kietoutuminen, sillä
Rikun tavoitteena on juurruttaa vanhustenhoitoon yhteisötaiteen elementtejä
asukkaiden elämänlaadun parantamiseksi ja minä teen gerontologista väitöskirjaa
pitkäaikaishoidon asukkaiden koetusta elämänlaadusta erilaisissa
pitkäaikaishoidon ympäristöissä. Yhteen projektimme kietoi se, että
loppuvuodesta 2013 Koukkuniemeen valmistuu upouusi tehostetun palveluasumisen
yksikkö, johon Tampereen kaupunki ensimmäisen kerran tuottaa itse palvelut.
Tähän saakka kaikki tehostettu palveluasuminen on ostettu yksityisiltä
toimijoilta. Riku on saanut tehtäväkseen kouluttaa uuteen yksikköön palkattavia
hoitajia yhteisötaiteeseen ja sosiaaliseen sirkukseen liittyen, jotta nämä
voisivat jatkossa itsenäisesti tuoda sisältöä asukkaiden elämään taiteen
keinoin. Minä havainnoin koulutusta ja myöhemmin elämää uudessa palvelutalossa
saadakseni materiaalia omaan väitöskirjaani ja samalla kerään Rikulle ja Pii Poolle
tietoa heidän projektinsa vaikuttavuudesta.
Aloitimme projektin Rikun kanssa menemällä latvasta
puuhun eli kävimme Turun yliopistolla esittelemässä projektia 30.5.2013 ennen
kuin se vielä oli alkanutkaan. Turussa oli tuolloin laaja kulttuuriin,
taiteeseen ja hyvinvointiin liittyvien tutkimushankkeiden
koordinointitapahtuma. Ennen Turkuun lähtöä istuimme alas pohtimaan, mikä on
koko taiteeseen ja palveluasumiseen liittyvän projektimme ydinajatus. Mistä
yksinkertaisimmillaan on kysymys, kun puhutaan elämän mielekkääksi kokemisesta
missä tahansa tilanteessa ja ympäristössä? Pian keskustelu kiteytti yhden sanan
– tunnustaminen. Me voimme olla ihmisiä sanan syvällisimmässä merkityksessä
vain silloin, kun toiset ihmiset tunnustavat tasavertaisen ihmisyytemme.
Suomalaisen vanhustenhuollon perustehtävän voi puolestaan kiteyttää ihmisen
autonomian turvaamiseksi toimintakyvyssä ikääntymisen myötä syntyviä vajeita
kompensoimalla. Huomasimme, että paradoksaalisesti autonomia on täysin
riippuvaista siitä, että toiset ihmiset tunnustavat sen.
Autonomian ja tunnustamisen käsitteet johtivat meidät
pohtimaan niiden suhdetta tulevassa kenttäkohteessamme eli Koukkuniemeen
valmistuvassa tehostetun palveluasumisen (hoito ympärivuorokautista)
palvelutalossa. On todennäköistä, että siellä tunnistetaan ihmisiä hyvinkin tarkasti. Vanhat ihmiset tunnistetaan pitkäaikaishoidon
tarvitsijoiksi, heidän terveydentilansa ja toimintakykynsä tunnistetaan tietynlaisiksi erilaisilla diagnosoinneilla ja mittauksilla.
Vaarana on, että Huttusen Mikko Hervannasta muuttuu 86- vuotiaaksi mieheksi,
jolla on diabetes, keuhkoahtaumatauti, artroosi ja vasemman puolen halvaus
aivoinfarktin jälkitilana. Kuinka Mikko voisi pysyä ensisijaisesti Mikkona ja
vasta toissijaisesti potilaana/ palvelutalon asukkaana? No, Mikkohan pitää
tietysti tunnistaa myös ihmisenä,
Mikkona, jolla on kaksi lasta, kuusi lastenlasta, pitkä työura takana
metalliteollisuudessa ja joka on ollut intohimoinen tanssija ja etelänmatkaaja.
Ihmisenä tunnistaminen on tie
ihmisenä tunnustamiseen. Tunnustaminen asettaa kaikki Mikot ja
Minnat ja hoitajat ja lääkärit samalle viivalle ihmisinä. Siinä on kyse
inhimillisen olemassaolon kokemuksen jakamisesta. Voisi sanoa, että voimme
tunnistaa oman ihmisyytemme vain tunnustamalla toisten ihmisyyden. Filosofi
Emmanuel Levinasin mukaan etiikka alkaa toisen ihmisen kasvoista. Toisten
kasvojen kautta voimme ymmärtää oman ihmisyytemme. Toinen on siten aina
ensisijainen itseemme nähden.
Pohdimme Rikun kanssa keinoja asukkaiden tunnustamiseen
palvelutalossa. Se ei näet välttämättä riitä, että hoitajat mantran tavoin
toistelevat asukkaille: minä tunnustan sinut ihmisenä. Ensinnäkään suuret sanat
eivät suuta halkaise ja toiseksi osalla asukkaista on kommunikaatiota vaikeuttavia
kognitiivisia ongelmia. Pohdimme taiteellisen elämyksen mahdollisuutta
ihmisyyden tunnustamisen tilana. Jaetussa taiteellisessa elämyksessä jokainen
läsnäolija kokee elämyksen yksilöllisellä tavallaan, mutta elämyksen kokeminen
sinänsä auttaa meidät näkemään toisemme juuri ihmisinä. M. A. Nummisen sanoin:
kun kuuntelen klassista musiikkia, en tunne itseäni jänikseksi. Jaetussa
taiteellisessa elämyksessä ymmärrämme toisten käyneen läpi omanlaisensa
elämyksen kuin itsekin kävimme jonkin saman asian tiimoilta. Elämys paljastaa
meille samanlaisuuden erilaisuudessa tai erilaisuuden samanlaisuudessa.
Molemmin päin tunnustamme toisemme ihmisinä eli autonomiamme vahvistuu
tunnustamisen kautta.
Lähdemme siis Koukkuniemeen etsimään tiloja ja
konteksteja sille, että huomaisimme kaikki olevamme rooleistamme, asemastamme
ja ominaisuuksistamme huolimatta ennen kaikkea ihmisiä. Valistunut arvauksemme
on, että tunnustamisen tilat ja kontekstit löytyvät taidetta ja filosofiaa
yhdistelemällä. Sekä taiteen että filosofian ydinajatus on ymmärtää edes
hetkittäin jotakin ihmisenä olemisesta. Projektin jatkuessa kerron teille
millaisia ymmärtämisen hetkiä olemme kenties pystyneet tarjoamaan.
Jari Pirhonen
Ja loppuun vielä Rikun lisäyksenä kuva ensimmäisen tapaamisemme ideoinnista.
Tatku / Koukkuniemen henkilökunnan koulutusta
Viikolla 24 alkoi Koukkuniemessä tulevan Jukola-Impivaaran henkilökunnan yhteisöteatterikoulutus. Rekrytointi oli kesäkuussa vielä kesken, mutta osa (noin 30 henkilöä) oli jo saatu valittua.
Koulutuksen tarkoituksena on ryhmäyttää työntekijöitä, esitellä ja tehdä tutuksi yhteisöteatterillisia harjoitteita sekä kerätä materiaalia tulevaa esitystä varten.
Koulutuspäivän kulku oli seuraavanlainen:
Alkulämmittely
harjoitteina oli mm. peukunnappaus, nimi ja liike sekä elämäntarina minuutissa
Teemaharjoitteita
nelikenttäharjoite Tämä harjoite sisältää neljä fläppiä ja joka fläpillä yksi otsikko. Otsikot olivat: Taivas, Helvetti, Ilot ja Haasteet. Taivas- ja Helvetti-fläpeille kerätään fantasiatason ajatuksia ja ideoita. Meillä aiheena oli tulevaisuuden Jukola-Impivaara. Millainen se olisi ollessaan paras mahdollinen, entä pahin mahdollinen.
Ilot- ja Haasteet-fläpeille kerättiin ranskalaisin viivoin tietoa tämän hetkisestä työstä. Mikä toimii ja tuottaa iloa. Entä mikä on haastavaa?
Näin kerättyä tietoa sitten työstettiin toiminnallisesti mm. patsaskuvina.
Aiemmassa Koukkuniemi blogissa jäi kertomatta tärkeä yhteistyökumppani! Tutkija Jari Pirhonen, joka tekee väitöskirjaa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikköön gerontologian alalla. Hän on kanssakulkija tässä Koukkuniemi osiossa ja on luvannut jotain myös tähän blogiin kirjoittaa.
Takaisin henkilökunnan koulutukseen.
Nelikenttätehtävän jälkeen tutustuimme osallistujien lapsuuden turvapaikkoihin siten, että kukin sai muovailla pienryhmissä muista osallistujista oman turvapaikkansa, johon sitten itse asettui. Näistä turvapaikoista oli myös lupa "huudella" erilaisia asioita.
Rakensimme myös erilaisia äänimaisemia ja puhekuoroja.
Osallistujat olivat innolla mukana ja tästä on hyvä nyt elokuussa jatkaa.
Vielä muutama turvapaikkakuva.
Koulutuksen tarkoituksena on ryhmäyttää työntekijöitä, esitellä ja tehdä tutuksi yhteisöteatterillisia harjoitteita sekä kerätä materiaalia tulevaa esitystä varten.
Koulutuspäivän kulku oli seuraavanlainen:
Alkulämmittely
harjoitteina oli mm. peukunnappaus, nimi ja liike sekä elämäntarina minuutissa
Teemaharjoitteita
nelikenttäharjoite Tämä harjoite sisältää neljä fläppiä ja joka fläpillä yksi otsikko. Otsikot olivat: Taivas, Helvetti, Ilot ja Haasteet. Taivas- ja Helvetti-fläpeille kerätään fantasiatason ajatuksia ja ideoita. Meillä aiheena oli tulevaisuuden Jukola-Impivaara. Millainen se olisi ollessaan paras mahdollinen, entä pahin mahdollinen.
Ilot- ja Haasteet-fläpeille kerättiin ranskalaisin viivoin tietoa tämän hetkisestä työstä. Mikä toimii ja tuottaa iloa. Entä mikä on haastavaa?
Näin kerättyä tietoa sitten työstettiin toiminnallisesti mm. patsaskuvina.
Aiemmassa Koukkuniemi blogissa jäi kertomatta tärkeä yhteistyökumppani! Tutkija Jari Pirhonen, joka tekee väitöskirjaa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikköön gerontologian alalla. Hän on kanssakulkija tässä Koukkuniemi osiossa ja on luvannut jotain myös tähän blogiin kirjoittaa.
Takaisin henkilökunnan koulutukseen.
Nelikenttätehtävän jälkeen tutustuimme osallistujien lapsuuden turvapaikkoihin siten, että kukin sai muovailla pienryhmissä muista osallistujista oman turvapaikkansa, johon sitten itse asettui. Näistä turvapaikoista oli myös lupa "huudella" erilaisia asioita.
Rakensimme myös erilaisia äänimaisemia ja puhekuoroja.
Osallistujat olivat innolla mukana ja tästä on hyvä nyt elokuussa jatkaa.
Vielä muutama turvapaikkakuva.
Tatku / Koukkuniemi
Vuoden 2013 loppupuolella aloittaa Koukkuniemessä uusi tehostetun palveluasumisen yksikkö Jukola-Impivaara. Tehostetun palveluasumisen käynnistämistä tukee yhteisöteatteriprojekti, mikä on suunnattu Jukola-Impivaaran
tuleville asukkaille, henkilökunnalle sekä omaisille. Sen tavoitteena on tuoda
hoitotyön arkeen soveltavan taiteen keinoin uudenlaisia kulttuurisia toimintamalleja
kouluttamalla henkilökuntaa sekä toteuttamalla työpajatoimintaa.
Näiden uudenlaisten kulttuuristen toimintamallien keskiössäon itse ja yhdessä tekeminen, osallisuus, onnistuminen, sekä uusien asioiden kokeilu ja toiminnallisuus.
Yhteisöteatteriprojektin suunnittelu on aloitettu tammikuussa 2013. Ensimmäinen palaveri pidettiin 29.1., Koukkuniemessä. Alla poimintoja tuosta tapaamisesta.
Paikalla:
Marjut Lindell – Jukola / Impivaara / projektikoordinaattori
Sinikka Kaurahalme / koordinaattori / yhteyshenkilö
Pilvi Kuitu / PiiPoo / laitoshoidon johtokunta
Ella Suojalehto / laitoshoidon johtaja
Riku Laakkonen / PiiPoo / Tatku-koordinaatori
teatterin
keinoin ryhmäytymistä, vanhukset /
omaiset / h:lökunta
RYHMÄYTYMINEN – yhteisöllisyyden tukeminen
ei tarvii osata!
kaksi
taloa, noin 140 asukasta
monenkuntoisia asukkaita
aktiviteetit hyvin erilaisia
henkilökunnan ja lähiesimiehien koulutusta + laitoshuoltajat
mummon kammari elokuulle rekrytapahtuma, vapaaehtoisia
henkilökunta, vapaaehtoiset, omaiset, asukkaat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)