torstai 24. lokakuuta 2013

Taidetekoja

Tällä viikolla (vko 43), Koukkuniemen uudessa upeassa Impivaarassa, on laitettu paikkoja kuntoon. Impivaaran tulevaa henkilökuntaa paikalla on ollut reilut kymmenen henkeä.

Siivoilun, omaisten kohtaamisten, tavaroiden paikoilleen laittelun ja monen muun homman ohessa on tehty myös taidetekoja.

Jari, Reeta ja minä olemme tutkineet Impivaaran tiloja taide edellä - missä yhteisötaidetta voisi tehdä, ja millaisia muotoja se voisi saada.

Henkilökunnan kanssa yhdessä on tehty myös ns. taideaamunavauksia.

On katseltu ikkunoista avautuvaa kaunista maisemaa, ja tehty siitä yhteinen äänimaisema. Ohi ajava vene on inspiroinut meitä antamaan ajatusäänen veneen kipparille. Yhdessä on rakennettu tunnelmapatsaita, ajatuksella: miltä tuntuu olla nyt tässä.

Ohessa ottamiani kuvia. Mukana maisemia ja tilanteita.




muistiin kirjasi, Riku

torstai 17. lokakuuta 2013

TAIDELÄHTÖISET MENETELMÄT –
PII POOSSA KOLME KOULUTUSTA MARRASKUUSSA 2013


Koulutusten tavoitteena on tehdä tutuksi taiteenlajien ja tekniikoiden
erityispiirteitä sekä kokeilla taiteen toiminnallisia mahdollisuuksia ja
erilaisten teemojen käyttöä itseilmaisun yhteistoiminnan ja oppimisen tukena.
Koulutusten kesto on 4 tuntia (1/2 vesopäivä).

Koulutukset ovat suunnattu opettajille, hoiva-alojen ammattilaisille, kasvatushenkilöstölle
ja taidekasvattajille.  Kouluttajina toimivat monialaiset asiantuntijat, jotka
tuovat uusia näkökulmia yhdessä tekemiseen. Osallistuminen ei vaadi
ennakkotaitoja taiteenlajista.

Koulutukset toteutetaan Opetus ja kulttuuriministeriön tuella osana Pirkanmaan Taikalampun ja PiiPoon TATKU-hankkeen toimintaa.
                                                                                                               
Koulutuksiin otetaan maksimissaan 30 hlöä/ koulutus ja ne täytetään
ilmoittautumisjärjestyksessä. Osallistumismaksu on 25 €/ hlö. Osallistuminen
on maksutonta TATKU-hankkeen osatoteuttajien sekä Pirkanmaan Taikalampun
edustajille.

Koulutukset toteutetaan Kulttuurikeskus PiiPoossa.
PiiPoo sijaitsee Lempäälän Ideaparkissa (n. 13 km Tampereen keskustasta).
 
Ilmoittaudu linkistä:
http://www.lastenpiipoo.fi/tatku-kulttuurikasvatukoulutukse/


Tiistai 12.11 kello 15-19 KUKA PÄÄTTÄÄ? –
Naamiotekniikkaa ja Lapsen oikeuksia
–paja
Kouluttajat:
Yhteisötaiteilija Riku Laakkonen ja Tampereen Lapsiasiainmies Antti Markkola.
Viimeinen ilmoittautumispäivä tiistai 5.11.2013

Torstai 21.11.2013 klo 15-19 SIRKUSJUTTUJA –
Sirkus, liike, ilmiöt ja
oppiminen
Kouluttajat:
Yhteisötaiteilija Riku Laakkonen.
FT ja tanssi-innostaja Raisa Foster
Viimeinen ilmoittautumispäivä torstai 14.11.2013

Tiistai 26.11   klo 15-19 Tehdään videoo liikkeestä
Kouluttajat:
Animaatiotaiteilija Reetta Neittaanmäki (Mediakasvatuskeskus Metka)
Viimeinen ilmoittautumispäivä tiistai 19.11.2013

Innostavin terveisin,
Veera

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Sadutusta Tatku-hankeen tienoilta




Olemme tehneet sadutusta Jukola-Impivaaran tulevien työntekijöiden kanssa.
Sadutus on menetelmä, jolla kerätään kirjoittaen sanasta sanaan kertojan satu tai tarina. Aihesadutuksessa annetaan aihe, jonka pohjalta kerrotaan tarinaa.

Tässä aihesadutuksen satoa. Tarinat käsittelee pelkoja ja kauhukuvia tai unelmia Jukola-Impivaarasta.

Toivotaan, että kauhukuvat eivät toteudu ja unelmien Jukola-Impivaara syntyisi sekä työntekijöille että asukkaille.

syyssadutuksin
Reeta

Hmm… Kaikkein kauheinta olisi jos asiakkaat suhtautuisivat kaikkeen mahdollisimman negatiivisesti ja jopa aggressiivisesti huolimatta siitä kuinka ystävällinen ja empaattinen itse olisin. Myös jo heti alusta saakka riitaisa työyhteisö olisi kauheaa. Hmm.. tunne siitä, että ei itse omana persoonakaan olisi ollenkaan hyväksytty ja arvostettu työntekijä tekisi tilanteesta jo sietämättömän.
Kati 23.9.2013


Suurin asia jota pelkään uudessa Impivaarassa on, että sinne muuttavat ihmiset eivät kokisi paikkaa kodikseen.  Koti kuuluu olla turvallinen, jossa pystyy elämään omannäköistä elämää. Silloin me olemme epäonnistuneita. No pistä vielä, että ihmisen pitää myös itse tulla puoliväliin vastaan tehdä itselleen koti.
Pekka 23.9.2013


Minä luulen ja pelkään, että Impivaara on täynnä pieniä kuppikuntia ja päivät menevät kinastellessa miten tätä työtä tehdään. Työpaikan ilmapiiri on hajota ja hallitse. Esimies on aivan kamala. Jos jotakin toivoo, hän tekee kaikki päinvastoin. Lisäksi toiveet toimivasta talosta osoittautuvat valheeksi. Kaikki on halvalla saatu ja rikkoutuvat ensimmäisellä käyttökerralla.
Anonyymi 23.9.2013

Unelma uudesta työpaikasta
Siellä tulee uusia työkavereita, joiden kanssa alamme kehittää uutta, toimivaa yksikköä. Siellä tutustumme ja opimme käyttämään uutta teknologiaa. Jokainen työntekijä saa olla oma itsensä ja tuoda omat mielipiteensä julki. Jokainen asukas saa kertoa mielipiteensä ja hoitohenkilökunta toimii sen mukaisesti. Loppu.
Anonyymi 24.9.2013

Unelma työpaikka
Pienempi työyhteisö, ”potilas”  vaihtuu asukkaaksi, enemmän aikaa asukkaalle –>rauha! Henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen.
Anonyymi 24.9.2013

Pelkoja tulevasta työpaikasta
Ilkeä työkaveri, liika aikataulutus, ”huono keittäjä” ilmottautuu aina keittiötyöhön.
Anonyymi 24.9.2013

Unelmien työpaikka. Se olisi sellainen jossa voisin toteuttaa itseäni ja unelmiani. Työnteko sujuisi kuin tanssi, ongelmitta. Työkaverini olisivat reiluja sekä ahkeria. Työtilat olisivat siistit, sekä valoisat että tilavat. Asukkainen olisi mukavia ja nauravia mummoja. Semmoisessa työpaikassa olisi kiva työskennellä. –Kiitos!
Paavo 24.9.2013

Mä otan huonoimmillaan työpaikka Impivaara. Se voisi olla mm. pimeä, tylsä, kurjat työntekijät, kauhea pomo, huonot palkat. Ja vielä lisäksi ahdas t-paita ja puristavat kengät. Ruoka pohjaan palanutta, se, se vasta olisi tuskaisaa. Loppu, loppu ja loppu.
Marjut. 24.9.2013

Toivon, että Impivaarassa olisi hyvä ja toimiva työyhteisö, jossa jokainen saisi olla oma itsensä ja toteuttaa itseään. Toivon, että olisi aikaa pysähtyä kuuntelemaan asukasta ja ottamaan hänen toiveensa huomioon. Että kaikilla olisi hauskaa ja hyvä olla.
Anonyymi 24.9.2013

Minä pelkään, että Impivaarassa alkaa heti taistelu asemista ja työtehtävistä. Henkilökunta mitoitus on varmasti arvioitu liian pieneksi. Logistiikka ei pelaa ollenkaan. Työntekijät tuntevat palavansa loppuun vuodenvaihteeseen mennessä. Asukkaiden keskuudessa vallitsee pelko ja hämmennys. Loppu.
Anonyymi 24.9.2013

tiistai 15. lokakuuta 2013

MUUTTO

Muutto on aina iso muutos ihmiselle.

Koukkuniemessä Jukola-Impivaaran rakennnustöiden ollessa loppusuoralla, impivaaralaisten muuttopäivä lähenee jo kovaa kyytiä.

Viime ja tällä viikolla olen kohdannut Impivaaraan muuttavia. Olemme tutustuneet toisiimme: henkilökunta, asukkaat, minä, Reeta ja Jari. Olemme leikkineet yhdessä. Kertoneet tarinoita. Hengittäneet samassa rytmissä.

Tässä muutama tänään saduttamalla tehty muuttotarina.



Olipa kerran Honkola.
Muutin vain huonekalut mukana ja selvä se.
Impivaaraan on suunta, pysyn siinä paikassa missä olen.
On erittäin hyvä paikka.

Uusi paikka pelottaa, kun en ole sitä nähnyt.

Honkola oli maatila. Siellä oli monenlaisia eläimiä. Oli äiti ja isä ja tyttäret.

On aina ollut paljon työtä. Ei ole tarvinnut kerjätä keltään.




Olipa kerran H-niminen poika, jolla oli puinen vanha omakotitalo. Ja kun tuli aivoinfarkti, ei pystynyt enää hoitamaan taloa. Talo täytyi siis myydä.
H sai asunnon Nekalasta ja muutti sinne yksin. Asunto oli valmiiksi kalustettu, kun muutto oli ajankohtainen. H oli hankkinut sinne kalusteet. 
Onneksi tytär, poika ja miniä auttoi päivittäisissä asioissa.
H kävi kerran viikossa Nekalan palvelukeskuksessa, jossa saunottiin, syötiin ja välillä laulettiin. 
Nyt odotellaan siirtoa Impivaaraan.




Muutin Porista Tampereelle suvun luokse.
Nyt olen sairaalassa. Etsin uutta kotia.
Kun vanha ei kelpaa sopivuutensa vuoksi.
Haluaisin olla siellä edelleen. Olen tällä hetkellä keskellä Tamperetta kaikkien mukavuuksien äärellä, enkä halua pois täältä, ikäni kun lähenee sataa vuotta.
Loppu


Muistiin kirjasi, Riku

maanantai 14. lokakuuta 2013

Arvo Ylpön koulun viitosluokkalaiset veturimuseota tutkimassa

Viitosluokkalaisten Tatku-osio on onnellisesti takanapäin. Arvo Ylpön koulun viitoset osallistuivat kaksiosaiseen draamatyöpajaan.

Ensimmäinen osio toteutui koulun liikuntasalissa, ja sen tarkoituksena oli tutustua toisiimme sekä esitellä erilaisia draamatyökaluja, joiden avulla tutustua lähiympäristöön ja joiden avulla luoda tilanteita historiasta.
Suunnitelmana oli ensin tutussa koulumpäristössä kokeilla uusia draamamentelemiä ja sitten siirtyä museoympäristöön testaamaan niitä.

Ennen viitosluokkalaisten osion alkamista mietin kuinka yhdistää museon tietoainesta draamaan ja luoda kaikista osasista toimiva kokonaisuus. Toijalan veturimuseo ei itsessään ole mitenkään interaktiivinen, ja jos museosta halutaan houkuttelevampi, niin nyt oli yksi tilaisuus testata draaman mahdollisuuksia.

Koululla teimme mm. seuraavia draamaharjoitteita:
- nimi ja liike - Seisomme piirissä. Jokainen vuorollaan sanoo oman etunimensä ja tekee jonkun liikkeen. Muut piirissä olijat toistavat kuorona nimen ja liikkeen.
- peukunnappaus - Seistään piirissä. Ojennetaan oikean käden peukalo oikealle vieruskaverin rintakehän eteen. Laitetaan oma vasen käsi levyksi, rintakehän eteen ilmestyneen peukalon päälle. Leikin vetäjä laskee kolmeen, jolloin koetetaan napata oma peukalo karkuun ja kaverin peukalo kiinni.
- afrikkalainen kamera - tässä harjoitteessa ollaan pareittain, ja toinen leikkii olevansa kamera ja toinen kuvaaja. Kuvaaja kuljettaa kameraa, jolla silmät kiinni. Kuvan voi ottaa sanomalla: sSilmät auki. Silmät kiinni. Otetaan kolme kuvaa, jonka jälkeen vaihdetaan rooleja.
- patsasharjoitteita - Valitaan aihe, josta halutaan rakentaa patsas / still-kuva. Kuka tahansa voi tulla valitulle näyttämölle, ottaa jonkun asennon ja sanoa mitä esittää. Esimerkiksi: Minä olen veturi. Tällöin kaikki tietävät, mitä henkilö esittää. Rakennetaan patsaskuva valmiiksi, jonka jälkeen kuvaa voi fasilitoida. Wikipedia tuumaa fasilitoinnista mm. seuraavaa:
Fasilitointi tarkoittaa ryhmäprosessien suunnittelua ja toteuttamista. Fasilitointi sanan alkuperä on latinankielen sanassa 'facil', joka tarkoittaa helppoa. Fasilitointi tarkoittaa suppeammassa merkityksessä kokousten suunnittelua ja johtamista. Fasilitointi keskittyy rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomiseen. Fasilitaattori "opettaa kalastamaan", eli hän auttaa ihmisiä tekemään sen itse. Kun fasilitoiva johtaja johtaa ihmisiä ihmiset toteavat: "me teimme sen itse!"
Fasilitaattori ei ota kantaa sisältöön vaan auttaa ryhmää pääsemään päämääriinsä.
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Fasilitointi_%28organisaatio%29

Kun ensimmäinen osio oli toteutettu alkoikin vaikein vaihe. Se oli aikataulutus! Oli yllättävän suuri työ saada koulun aikataulut, museon vapaaehtoisten aikataulut ja minun aikataulut sopimaan yhteen.
Mutta onnistuimme.

Veturimuseolla teimme ensin muutaman lämmittävän harjoitteen ulkona, jonka jälkeen siirryimme museon lipunmyyntivaunuun, jossa kerroin tiivistetysti tietoa rautatien tulosta Akaaseen ja Suomen rautatieverkon historiaa.



”Vaikkapa rautatierakennukset vaatisivat valtiolta toista vertaa suurempia uhrauksia kuin vesiteiden aukaiseminen - ja niin ei ole asianlaita – korvaisi tämän suuremman uhrauksen täydellisesti yksin niiden sivistävä vaikutus, jolla on maan aineellisellekin vaurastumiselle suurempi merkitys kuin kaikilla muilla kansallisen hyvinvoinnin ehdoilla yhteensä.” J. V. Snellman

 Kertasin museon säännöt ja teimme yhden draamaleikin.


-          Toijalan aseman avajaiset olivat 22.6. 1876. Paikalla olivat kenraalikuvernööri, senaatin jäsenet, arkkipiispa, upseereita, virkamiehiä.

TÄSTÄ HARJOITE! arvokkaita ihmisiä – krumlopuheella eli klovnien kielellä, joka ei muistuta mitään tunnettua kieltä.

Sitten siirryimme musoon. Siellä teimme ensin Tämä on minun asemani-nimisen harjoitteen, jossa viisi vapaaehtoista sai esittää Toijalan aseman entisiä päälliköitä:

A.F. Granfelt, O. Ståhlberg, G.W. Söderström, A. Helenius, R. Pippingsköld 
 Kukin oppilas oli ensin selin yleisöön, ja kullakin oli yhden asemapäällikön nimi kirjoitettuna pahvilapulle. Kuka tahansa sai aloittaa esiintymisen kääntymällä yleisöön ja sanomalla: Minun nimeni on....ja tämä on minun asemani. Tätä litaniaa sai jatkaa niin kauan, kunnes joku toinen kääntyi ja näin tuli hänen vuoronsa. Ideana oli varastaa vuoro toiselta ja "kamppailla" omasta paikasta. Tätä harjoitetta kokeilin, koska ajattelin sen auttavan historiallisten nimien tutuksi tekemisessä ja niiden muistamisessa. 

Museossa oppilaat käyttivät koululla oppimiaan harjoitteita, kuten afrikkalaista kameraa, museon tutkimiseen.

Kokeilu veturimuseon, kouluopetuksen ja draaman yhdistämisestä Akaassa on nyt takanapäin ja monta hyvää ideaa jäi mieleen muhimaan ja odottamaan jatkokehittelyä

Muistiin kirjasi, Riku




sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Taiteilija päiväkodissa



Nyt on lokakuu, ja korkea aika päivittää blogia. Tämä päivitys vie ajatukset toukokuuhun, joka ei ole ollenkaan huono asia, näin talven lähestyessä.

Taiteilija päiväkodissa –projektin näyttelyn kutsuvieras avajaiset 22.5.2013

Hyvät avajaisten juhlaväki,
Taiteilija päiväkodissa -projekti toteutettiin osana Kulttuurikeskus Pii Poon laajempaa Taiteesta työtä ja kulttuurista hyvinvointia eli TATKU –hankekokonaisuutta. Hankkeessa on mukana seitsemän kumppania, joiden kanssa yhteistyössä kehitetään uusia tapoja viedä taide ja kulttuuri osaksi ihmisten arkea ja palveluja.
Hanke toteutetaan Opetus- ja kulttuuriministeriön, Pii Poon ja hankkeessa mukana olevin kumppanien yhteisellä rahoituksella. Toimintaa toteutetaan mm. päiväkodissa, koulussa, vanhusten palvelukeskuksissa ja laitoksissa sekä huostaan otettujen lasten ja nuorten kodissa. Yhdistävänä tekijänä kaikille osaprojekteille on usko siihen, että kulttuuri tekee hyvää ja taiteen tekeminen yhdessä vahvistaa ja lisää osallisuutta. Projektin tavoitteena on myös löytää taiteen ammattilaisille uusia tapoja tehdä taidetta ja taidekasvatustyötä sekä työllistyä uusiin ympäristöihin. Taitelija päiväkodissa on yksi hankeen ainutlaatuisista kokonaisuuksista.
 Ainutlaatuista tässä projektissa oli se, että taiteen tekemiseen varattiin kiireetöntä aikaa ja annettiin luovan työskentelyn viedä osana päiväkodin arkea. Merkittävää oli myös se, että taiteilija löysi luontevan paikan lasten ja henkilökunnan arjessa sekä pääsi yhteisen toiminnan ja taiteen tekemisen kautta osaksi päiväkodin yhteisöä.
Projektin aikana me aikuiset saimme jälleen muistutuksen siitä, että pienessä lapsessa asuu huima luomisen voima ja avoimuus, jonka tarkkanäköistä ja tuotteliasta virtaa ei kannata piilottaa arjen aherruksen ja sääntöjen alle. Vaatii rohkeutta kokeilla uutta ja antautua sellaiselle tekemiselle, jonka lopputuloksista ja onnistumisesta ei voi olla ihan varma. Tämän projektin aikana, kuten taiteen tekemisessä yleensäkin, kokeileminen, etsiminen, oivallukset ja asioiden näkeminen vähän uudessa valossa on vähintään yhtä tärkeää kuin se mitä lopulta taltioituu teoksiksi.  Onni ei olekaan päätepysäkille saapuminen vaan onnistunut matka.
Haluan lämpimästi kiittää Kulttuurikeskus Pii Poon puolesta Kuokkalan kulman päiväkodin johtajaa Anne Luokoa, koko henkilökuntaa sekä päiväkodin lapsia ja heidän perheitään siitä innostumisesta, luovuudesta ja sitoutumisesta, joka on mahdollistanut Taiteilija päiväkodissa -projektin onnistumisen.  Aivan erityisen kiitoksen ansaitsee projektin vastuutaiteilija Pauliina Pesonen, joka on jo usean vuoden ajan kehittänyt kuvataiteen menetelmiin perustuvia työtapoja lasten ja nuorten arkeen. Pauliinalle haluan myös sanoa kiitokset siitä, että hän omalla katu-uskottavalla persoonallaan ja rautaisella osaamisellaan tuonut kuvataiteet osaksi sekä lasten ja nuorten että aikuisten ja meidän piipoolaisten elämää.  
Lämmöllä,
Pilvi Kuitu
Kulttuurikeskus Pii Poon toiminnanjohtaja