Mitä tanssia tää on, tuleeko tässä hiki?

Marraskuussa viikolla 45 kävin tanssittamassa Arvo Ylpön koulun kolmasluokkalaisia kolmena päivänä. ”Ei kai tanssita tyttöjen kanssa?”, ”Mitä tanssia tää on?”, ”Tuleeko tässä hiki?” pohdinnat saivat vastaukset puolentoista tunnin tanssitunnin aikana.

3a, 3b ja 3c -luokkalaiset olivat reippaita liikkeeseen heittäytyjiä, jotka toteuttivat kehollaan niin geometrisia muotoja ryhmissä, kuin myös adjektiiveja yksin. Sähköinen liike tuntui olevan monen mieleen, pojille haastetta toi kevyesti liikkuminen ja tytöille puolestaan painavasti liikkuminen. Tunnin aikana jokainen tuotti hienosti ja ennakkoluulottomasti omaa liikettä eli improvisoi. Kuten käsiala tai puheääni, meillä kaikilla on myös oma persoonallinen tapamme liikkua ja tanssia.

Nykytanssista, showjazzista ja luovasta tanssista koostuvat tunnit alkoivat alkupiirillä, jossa jokainen oppilas kertoi nimensä ja teki itseään kuvaavan liikkeen tai asennon, jonka kaikki muut tekivät perässä. Ja minun oli vähän helpompi painaa nimet mieleeni, kun niihin yhdistyi joku kehollinen asia: yksi tyttö ojentautui pitkäksi, voimistelua harrastava tyttö teki hienon voimaa ja venyvyyttä vaativan liikkeen. Myös pojilta löytyi tanssiin sopivia liikkeitä jalkapallosta, judosta ja puutyöharrastuksistakin!

Alkulämmittelynä käveltiin, hypittiin, karhukäveltiin, tasapainoiltiin ja pysähdyttiin musiikin tahtiin. Tilassa liikkuvat harjoitukset sisälsivät improvisointia, eri tasoissa eteneviä askelia (apinapomppuja alhaalla, pyörimistä keskitasossa ja hyppyjä ylätasossa) ja lopputunnin räväkämpi koreografia vaati musiikillista tarkkuutta ja monien liikkeiden muistamista. Venyttelyt ja rauhallinen rentoutus päättivät tuntikokonaisuudet.

Ja ei siinä tanssin tiimellyksessä tainnut edes huomata, että tytön kanssa tuli tanssittua melkein kosketusetäisyydellä...

Akaassa 10.11.2013

tanssinopettaja Satu Lankinen