TATKU- taiteesta työtä ja kulttuurista hyvinvointia -hankkeen päätösseminaari
ma 17.2.2014 klo 10-16 Kulttuurikeskus PiiPoossa, Lempäälän Ideaparkissa!
Alustava ohjelma:
KLO 9.30-10 AAMUKAHVI JA ILMOITTAUTUMINEN
KLO 10-10.20 HANKE pähkinänkuoressa; Kulttuuritoimintaa tarpeeseen ja kumppanuuksiin perustuen
KLO 10.20-10.30 TUTKIJAN JUHLAPUHE: Osallistumisesta toimijuuteen ja tunnistamisesta tunnustamiseen
KLO 10.30 -12: 7 projektia yhdessä hankkeessa
Näkökulmia toimialat ylittävästä yhteistyöstä ja taidelähtöisestä toiminnasta osana eri alojen palveluja.
KLO 12-13 Lounas tauko (omakustanteinen)
KLO 13-13.20 Terveisiä osallistujilta
KLO 13.20-14.10 Vaikuttavuus ja vaikutukset
Puhetta palautteesta, seurannasta, tutkimuksesta, havainnoista ja vaikuttavuudesta
KLO 14.10-15 Toiminnallinen kahvitauko: Pyykkien ripustusta – osallistujien ajatuksia
KLO 15-16 Jälkipyykki – Mitä jää elämään? Miten yhteistyö jatkuu hankeen jälkeen?
Seminaarin lopullinen ohjelma julkaistaan 13.1.2014.
Seminaari on maksuton!
ILMOITTAUDU:
http://www.lastenpiipoo.fi/koulutus_ja_seminaarit/
Tatku
maanantai 23. joulukuuta 2013
maanantai 11. marraskuuta 2013
Mitä tanssia tää on, tuleeko tässä hiki?
Marraskuussa viikolla 45 kävin tanssittamassa Arvo Ylpön koulun kolmasluokkalaisia kolmena päivänä. ”Ei kai tanssita tyttöjen kanssa?”, ”Mitä tanssia tää on?”, ”Tuleeko tässä hiki?” pohdinnat saivat vastaukset puolentoista tunnin tanssitunnin aikana.
3a, 3b ja 3c -luokkalaiset olivat reippaita liikkeeseen heittäytyjiä,
jotka toteuttivat kehollaan niin geometrisia muotoja ryhmissä, kuin myös adjektiiveja
yksin. Sähköinen liike tuntui olevan monen mieleen, pojille haastetta toi
kevyesti liikkuminen ja tytöille puolestaan painavasti liikkuminen. Tunnin aikana jokainen tuotti
hienosti ja ennakkoluulottomasti omaa liikettä eli improvisoi. Kuten käsiala
tai puheääni, meillä kaikilla on myös oma persoonallinen tapamme liikkua ja
tanssia.
Nykytanssista, showjazzista ja luovasta tanssista koostuvat tunnit
alkoivat alkupiirillä, jossa jokainen oppilas kertoi nimensä ja teki itseään
kuvaavan liikkeen tai asennon, jonka kaikki muut tekivät perässä. Ja minun oli
vähän helpompi painaa nimet mieleeni, kun niihin yhdistyi joku kehollinen asia:
yksi tyttö ojentautui pitkäksi, voimistelua harrastava tyttö teki hienon voimaa
ja venyvyyttä vaativan liikkeen. Myös pojilta löytyi tanssiin sopivia liikkeitä jalkapallosta, judosta ja puutyöharrastuksistakin!
Alkulämmittelynä käveltiin, hypittiin, karhukäveltiin, tasapainoiltiin ja pysähdyttiin musiikin tahtiin. Tilassa liikkuvat harjoitukset sisälsivät improvisointia, eri tasoissa eteneviä askelia (apinapomppuja alhaalla, pyörimistä keskitasossa ja hyppyjä ylätasossa) ja lopputunnin räväkämpi koreografia vaati musiikillista tarkkuutta ja monien liikkeiden muistamista. Venyttelyt ja rauhallinen rentoutus päättivät tuntikokonaisuudet.
Alkulämmittelynä käveltiin, hypittiin, karhukäveltiin, tasapainoiltiin ja pysähdyttiin musiikin tahtiin. Tilassa liikkuvat harjoitukset sisälsivät improvisointia, eri tasoissa eteneviä askelia (apinapomppuja alhaalla, pyörimistä keskitasossa ja hyppyjä ylätasossa) ja lopputunnin räväkämpi koreografia vaati musiikillista tarkkuutta ja monien liikkeiden muistamista. Venyttelyt ja rauhallinen rentoutus päättivät tuntikokonaisuudet.
Ja ei siinä tanssin tiimellyksessä tainnut edes huomata, että tytön
kanssa tuli tanssittua melkein kosketusetäisyydellä...
Akaassa 10.11.2013
tanssinopettaja Satu Lankinen
torstai 24. lokakuuta 2013
Taidetekoja
Tällä viikolla (vko 43), Koukkuniemen uudessa upeassa Impivaarassa, on laitettu paikkoja kuntoon. Impivaaran tulevaa henkilökuntaa paikalla on ollut reilut kymmenen henkeä.
Siivoilun, omaisten kohtaamisten, tavaroiden paikoilleen laittelun ja monen muun homman ohessa on tehty myös taidetekoja.
Jari, Reeta ja minä olemme tutkineet Impivaaran tiloja taide edellä - missä yhteisötaidetta voisi tehdä, ja millaisia muotoja se voisi saada.
Henkilökunnan kanssa yhdessä on tehty myös ns. taideaamunavauksia.
On katseltu ikkunoista avautuvaa kaunista maisemaa, ja tehty siitä yhteinen äänimaisema. Ohi ajava vene on inspiroinut meitä antamaan ajatusäänen veneen kipparille. Yhdessä on rakennettu tunnelmapatsaita, ajatuksella: miltä tuntuu olla nyt tässä.
Ohessa ottamiani kuvia. Mukana maisemia ja tilanteita.
muistiin kirjasi, Riku
Siivoilun, omaisten kohtaamisten, tavaroiden paikoilleen laittelun ja monen muun homman ohessa on tehty myös taidetekoja.
Jari, Reeta ja minä olemme tutkineet Impivaaran tiloja taide edellä - missä yhteisötaidetta voisi tehdä, ja millaisia muotoja se voisi saada.
Henkilökunnan kanssa yhdessä on tehty myös ns. taideaamunavauksia.
On katseltu ikkunoista avautuvaa kaunista maisemaa, ja tehty siitä yhteinen äänimaisema. Ohi ajava vene on inspiroinut meitä antamaan ajatusäänen veneen kipparille. Yhdessä on rakennettu tunnelmapatsaita, ajatuksella: miltä tuntuu olla nyt tässä.
Ohessa ottamiani kuvia. Mukana maisemia ja tilanteita.
muistiin kirjasi, Riku
torstai 17. lokakuuta 2013
TAIDELÄHTÖISET MENETELMÄT –
PII POOSSA KOLME KOULUTUSTA MARRASKUUSSA 2013
Koulutusten tavoitteena on tehdä tutuksi taiteenlajien ja tekniikoiden
erityispiirteitä sekä kokeilla taiteen toiminnallisia mahdollisuuksia ja
erilaisten teemojen käyttöä itseilmaisun yhteistoiminnan ja oppimisen tukena.
Koulutusten kesto on 4 tuntia (1/2 vesopäivä).
Koulutukset ovat suunnattu opettajille, hoiva-alojen ammattilaisille, kasvatushenkilöstölle
ja taidekasvattajille. Kouluttajina toimivat monialaiset asiantuntijat, jotka
tuovat uusia näkökulmia yhdessä tekemiseen. Osallistuminen ei vaadi
ennakkotaitoja taiteenlajista.
Koulutukset toteutetaan Opetus ja kulttuuriministeriön tuella osana Pirkanmaan Taikalampun ja PiiPoon TATKU-hankkeen toimintaa.
Koulutuksiin otetaan maksimissaan 30 hlöä/ koulutus ja ne täytetään
ilmoittautumisjärjestyksessä. Osallistumismaksu on 25 €/ hlö. Osallistuminen
on maksutonta TATKU-hankkeen osatoteuttajien sekä Pirkanmaan Taikalampun
edustajille.
Koulutukset toteutetaan Kulttuurikeskus PiiPoossa.
PiiPoo sijaitsee Lempäälän Ideaparkissa (n. 13 km Tampereen keskustasta).
Ilmoittaudu linkistä:
http://www.lastenpiipoo.fi/tatku-kulttuurikasvatukoulutukse/
Tiistai 12.11 kello 15-19 KUKA PÄÄTTÄÄ? –
Naamiotekniikkaa ja Lapsen oikeuksia –paja
Kouluttajat:
Yhteisötaiteilija Riku Laakkonen ja Tampereen Lapsiasiainmies Antti Markkola.
Viimeinen ilmoittautumispäivä tiistai 5.11.2013
Torstai 21.11.2013 klo 15-19 SIRKUSJUTTUJA –
Sirkus, liike, ilmiöt ja oppiminen
Kouluttajat:
Yhteisötaiteilija Riku Laakkonen.
FT ja tanssi-innostaja Raisa Foster
Viimeinen ilmoittautumispäivä torstai 14.11.2013
Tiistai 26.11 klo 15-19 Tehdään videoo liikkeestä
Kouluttajat:
Animaatiotaiteilija Reetta Neittaanmäki (Mediakasvatuskeskus Metka)
Viimeinen ilmoittautumispäivä tiistai 19.11.2013
Innostavin terveisin,
Veera
PII POOSSA KOLME KOULUTUSTA MARRASKUUSSA 2013
Koulutusten tavoitteena on tehdä tutuksi taiteenlajien ja tekniikoiden
erityispiirteitä sekä kokeilla taiteen toiminnallisia mahdollisuuksia ja
erilaisten teemojen käyttöä itseilmaisun yhteistoiminnan ja oppimisen tukena.
Koulutusten kesto on 4 tuntia (1/2 vesopäivä).
Koulutukset ovat suunnattu opettajille, hoiva-alojen ammattilaisille, kasvatushenkilöstölle
ja taidekasvattajille. Kouluttajina toimivat monialaiset asiantuntijat, jotka
tuovat uusia näkökulmia yhdessä tekemiseen. Osallistuminen ei vaadi
ennakkotaitoja taiteenlajista.
Koulutukset toteutetaan Opetus ja kulttuuriministeriön tuella osana Pirkanmaan Taikalampun ja PiiPoon TATKU-hankkeen toimintaa.
Koulutuksiin otetaan maksimissaan 30 hlöä/ koulutus ja ne täytetään
ilmoittautumisjärjestyksessä. Osallistumismaksu on 25 €/ hlö. Osallistuminen
on maksutonta TATKU-hankkeen osatoteuttajien sekä Pirkanmaan Taikalampun
edustajille.
Koulutukset toteutetaan Kulttuurikeskus PiiPoossa.
PiiPoo sijaitsee Lempäälän Ideaparkissa (n. 13 km Tampereen keskustasta).
Ilmoittaudu linkistä:
http://www.lastenpiipoo.fi/tatku-kulttuurikasvatukoulutukse/
Tiistai 12.11 kello 15-19 KUKA PÄÄTTÄÄ? –
Naamiotekniikkaa ja Lapsen oikeuksia –paja
Kouluttajat:
Yhteisötaiteilija Riku Laakkonen ja Tampereen Lapsiasiainmies Antti Markkola.
Viimeinen ilmoittautumispäivä tiistai 5.11.2013
Torstai 21.11.2013 klo 15-19 SIRKUSJUTTUJA –
Sirkus, liike, ilmiöt ja oppiminen
Kouluttajat:
Yhteisötaiteilija Riku Laakkonen.
FT ja tanssi-innostaja Raisa Foster
Viimeinen ilmoittautumispäivä torstai 14.11.2013
Tiistai 26.11 klo 15-19 Tehdään videoo liikkeestä
Kouluttajat:
Animaatiotaiteilija Reetta Neittaanmäki (Mediakasvatuskeskus Metka)
Viimeinen ilmoittautumispäivä tiistai 19.11.2013
Innostavin terveisin,
Veera
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Sadutusta Tatku-hankeen tienoilta
Sadutus on menetelmä, jolla kerätään kirjoittaen sanasta sanaan
kertojan satu tai tarina. Aihesadutuksessa annetaan aihe, jonka pohjalta
kerrotaan tarinaa.
Tässä aihesadutuksen satoa. Tarinat käsittelee pelkoja ja
kauhukuvia tai unelmia Jukola-Impivaarasta.
Toivotaan, että kauhukuvat eivät toteudu ja unelmien
Jukola-Impivaara syntyisi sekä työntekijöille että asukkaille.
syyssadutuksin
Reeta
Hmm… Kaikkein kauheinta olisi jos asiakkaat suhtautuisivat
kaikkeen mahdollisimman negatiivisesti ja jopa aggressiivisesti huolimatta
siitä kuinka ystävällinen ja empaattinen itse olisin. Myös jo heti alusta
saakka riitaisa työyhteisö olisi kauheaa. Hmm.. tunne siitä, että ei itse omana
persoonakaan olisi ollenkaan hyväksytty ja arvostettu työntekijä tekisi
tilanteesta jo sietämättömän.
Kati 23.9.2013
Suurin asia jota pelkään uudessa Impivaarassa on, että sinne
muuttavat ihmiset eivät kokisi paikkaa kodikseen. Koti kuuluu olla turvallinen, jossa pystyy
elämään omannäköistä elämää. Silloin me olemme epäonnistuneita. No pistä vielä,
että ihmisen pitää myös itse tulla puoliväliin vastaan tehdä itselleen koti.
Pekka 23.9.2013
Minä luulen ja pelkään, että Impivaara on täynnä pieniä
kuppikuntia ja päivät menevät kinastellessa miten tätä työtä tehdään. Työpaikan
ilmapiiri on hajota ja hallitse. Esimies on aivan kamala. Jos jotakin toivoo,
hän tekee kaikki päinvastoin. Lisäksi toiveet toimivasta talosta osoittautuvat
valheeksi. Kaikki on halvalla saatu ja rikkoutuvat ensimmäisellä
käyttökerralla.
Anonyymi 23.9.2013
Unelma uudesta työpaikasta
Siellä tulee uusia työkavereita, joiden kanssa alamme
kehittää uutta, toimivaa yksikköä. Siellä tutustumme ja opimme käyttämään uutta
teknologiaa. Jokainen työntekijä saa olla oma itsensä ja tuoda omat
mielipiteensä julki. Jokainen asukas saa kertoa mielipiteensä ja
hoitohenkilökunta toimii sen mukaisesti. Loppu.
Anonyymi 24.9.2013
Unelma työpaikka
Pienempi työyhteisö, ”potilas” vaihtuu asukkaaksi, enemmän aikaa asukkaalle –>rauha!
Henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen.
Anonyymi 24.9.2013
Pelkoja tulevasta työpaikasta
Ilkeä työkaveri, liika aikataulutus, ”huono keittäjä”
ilmottautuu aina keittiötyöhön.
Anonyymi 24.9.2013
Unelmien työpaikka. Se olisi sellainen jossa voisin
toteuttaa itseäni ja unelmiani. Työnteko sujuisi kuin tanssi, ongelmitta.
Työkaverini olisivat reiluja sekä ahkeria. Työtilat olisivat siistit, sekä
valoisat että tilavat. Asukkainen olisi mukavia ja nauravia mummoja.
Semmoisessa työpaikassa olisi kiva työskennellä. –Kiitos!
Paavo 24.9.2013
Mä otan huonoimmillaan työpaikka Impivaara. Se voisi olla
mm. pimeä, tylsä, kurjat työntekijät, kauhea pomo, huonot palkat. Ja vielä
lisäksi ahdas t-paita ja puristavat kengät. Ruoka pohjaan palanutta, se, se
vasta olisi tuskaisaa. Loppu, loppu ja loppu.
Marjut. 24.9.2013
Toivon, että Impivaarassa olisi hyvä ja toimiva työyhteisö,
jossa jokainen saisi olla oma itsensä ja toteuttaa itseään. Toivon, että olisi
aikaa pysähtyä kuuntelemaan asukasta ja ottamaan hänen toiveensa huomioon. Että
kaikilla olisi hauskaa ja hyvä olla.
Anonyymi 24.9.2013
Minä pelkään, että Impivaarassa alkaa heti taistelu asemista
ja työtehtävistä. Henkilökunta mitoitus on varmasti arvioitu liian pieneksi.
Logistiikka ei pelaa ollenkaan. Työntekijät tuntevat palavansa loppuun vuodenvaihteeseen
mennessä. Asukkaiden keskuudessa vallitsee pelko ja hämmennys. Loppu.
Anonyymi 24.9.2013
tiistai 15. lokakuuta 2013
MUUTTO
Muutto on aina iso muutos ihmiselle.
Koukkuniemessä Jukola-Impivaaran rakennnustöiden ollessa loppusuoralla, impivaaralaisten muuttopäivä lähenee jo kovaa kyytiä.
Viime ja tällä viikolla olen kohdannut Impivaaraan muuttavia. Olemme tutustuneet toisiimme: henkilökunta, asukkaat, minä, Reeta ja Jari. Olemme leikkineet yhdessä. Kertoneet tarinoita. Hengittäneet samassa rytmissä.
Tässä muutama tänään saduttamalla tehty muuttotarina.
Olipa kerran Honkola.
Muutin vain huonekalut mukana ja selvä se.
Impivaaraan on suunta, pysyn siinä paikassa missä olen.
On erittäin hyvä paikka.
Uusi paikka pelottaa, kun en ole sitä nähnyt.
Honkola oli maatila. Siellä oli monenlaisia eläimiä. Oli äiti ja isä ja tyttäret.
On aina ollut paljon työtä. Ei ole tarvinnut kerjätä keltään.
Olipa kerran H-niminen poika, jolla oli puinen vanha omakotitalo. Ja kun tuli aivoinfarkti, ei pystynyt enää hoitamaan taloa. Talo täytyi siis myydä.
H sai asunnon Nekalasta ja muutti sinne yksin. Asunto oli valmiiksi kalustettu, kun muutto oli ajankohtainen. H oli hankkinut sinne kalusteet.
Onneksi tytär, poika ja miniä auttoi päivittäisissä asioissa.
H kävi kerran viikossa Nekalan palvelukeskuksessa, jossa saunottiin, syötiin ja välillä laulettiin.
Nyt odotellaan siirtoa Impivaaraan.
Muutin Porista Tampereelle suvun luokse.
Nyt olen sairaalassa. Etsin uutta kotia.
Kun vanha ei kelpaa sopivuutensa vuoksi.
Haluaisin olla siellä edelleen. Olen tällä hetkellä keskellä Tamperetta kaikkien mukavuuksien äärellä, enkä halua pois täältä, ikäni kun lähenee sataa vuotta.
Loppu
Muistiin kirjasi, Riku
Koukkuniemessä Jukola-Impivaaran rakennnustöiden ollessa loppusuoralla, impivaaralaisten muuttopäivä lähenee jo kovaa kyytiä.
Viime ja tällä viikolla olen kohdannut Impivaaraan muuttavia. Olemme tutustuneet toisiimme: henkilökunta, asukkaat, minä, Reeta ja Jari. Olemme leikkineet yhdessä. Kertoneet tarinoita. Hengittäneet samassa rytmissä.
Tässä muutama tänään saduttamalla tehty muuttotarina.
Olipa kerran Honkola.
Muutin vain huonekalut mukana ja selvä se.
Impivaaraan on suunta, pysyn siinä paikassa missä olen.
On erittäin hyvä paikka.
Uusi paikka pelottaa, kun en ole sitä nähnyt.
Honkola oli maatila. Siellä oli monenlaisia eläimiä. Oli äiti ja isä ja tyttäret.
On aina ollut paljon työtä. Ei ole tarvinnut kerjätä keltään.
Olipa kerran H-niminen poika, jolla oli puinen vanha omakotitalo. Ja kun tuli aivoinfarkti, ei pystynyt enää hoitamaan taloa. Talo täytyi siis myydä.
H sai asunnon Nekalasta ja muutti sinne yksin. Asunto oli valmiiksi kalustettu, kun muutto oli ajankohtainen. H oli hankkinut sinne kalusteet.
Onneksi tytär, poika ja miniä auttoi päivittäisissä asioissa.
H kävi kerran viikossa Nekalan palvelukeskuksessa, jossa saunottiin, syötiin ja välillä laulettiin.
Nyt odotellaan siirtoa Impivaaraan.
Muutin Porista Tampereelle suvun luokse.
Nyt olen sairaalassa. Etsin uutta kotia.
Kun vanha ei kelpaa sopivuutensa vuoksi.
Haluaisin olla siellä edelleen. Olen tällä hetkellä keskellä Tamperetta kaikkien mukavuuksien äärellä, enkä halua pois täältä, ikäni kun lähenee sataa vuotta.
Loppu
Muistiin kirjasi, Riku
maanantai 14. lokakuuta 2013
Arvo Ylpön koulun viitosluokkalaiset veturimuseota tutkimassa
Viitosluokkalaisten Tatku-osio on onnellisesti takanapäin. Arvo Ylpön koulun viitoset osallistuivat kaksiosaiseen draamatyöpajaan.
Ensimmäinen osio toteutui koulun liikuntasalissa, ja sen tarkoituksena oli tutustua toisiimme sekä esitellä erilaisia draamatyökaluja, joiden avulla tutustua lähiympäristöön ja joiden avulla luoda tilanteita historiasta.
Suunnitelmana oli ensin tutussa koulumpäristössä kokeilla uusia draamamentelemiä ja sitten siirtyä museoympäristöön testaamaan niitä.
Ennen viitosluokkalaisten osion alkamista mietin kuinka yhdistää museon tietoainesta draamaan ja luoda kaikista osasista toimiva kokonaisuus. Toijalan veturimuseo ei itsessään ole mitenkään interaktiivinen, ja jos museosta halutaan houkuttelevampi, niin nyt oli yksi tilaisuus testata draaman mahdollisuuksia.
Koululla teimme mm. seuraavia draamaharjoitteita:
- nimi ja liike - Seisomme piirissä. Jokainen vuorollaan sanoo oman etunimensä ja tekee jonkun liikkeen. Muut piirissä olijat toistavat kuorona nimen ja liikkeen.
- peukunnappaus - Seistään piirissä. Ojennetaan oikean käden peukalo oikealle vieruskaverin rintakehän eteen. Laitetaan oma vasen käsi levyksi, rintakehän eteen ilmestyneen peukalon päälle. Leikin vetäjä laskee kolmeen, jolloin koetetaan napata oma peukalo karkuun ja kaverin peukalo kiinni.
- afrikkalainen kamera - tässä harjoitteessa ollaan pareittain, ja toinen leikkii olevansa kamera ja toinen kuvaaja. Kuvaaja kuljettaa kameraa, jolla silmät kiinni. Kuvan voi ottaa sanomalla: sSilmät auki. Silmät kiinni. Otetaan kolme kuvaa, jonka jälkeen vaihdetaan rooleja.
- patsasharjoitteita - Valitaan aihe, josta halutaan rakentaa patsas / still-kuva. Kuka tahansa voi tulla valitulle näyttämölle, ottaa jonkun asennon ja sanoa mitä esittää. Esimerkiksi: Minä olen veturi. Tällöin kaikki tietävät, mitä henkilö esittää. Rakennetaan patsaskuva valmiiksi, jonka jälkeen kuvaa voi fasilitoida. Wikipedia tuumaa fasilitoinnista mm. seuraavaa:
Fasilitointi tarkoittaa ryhmäprosessien suunnittelua ja toteuttamista. Fasilitointi sanan alkuperä on latinankielen sanassa 'facil', joka tarkoittaa helppoa. Fasilitointi tarkoittaa suppeammassa merkityksessä kokousten suunnittelua ja johtamista. Fasilitointi keskittyy rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomiseen. Fasilitaattori "opettaa kalastamaan", eli hän auttaa ihmisiä tekemään sen itse. Kun fasilitoiva johtaja johtaa ihmisiä ihmiset toteavat: "me teimme sen itse!"
Fasilitaattori ei ota kantaa sisältöön vaan auttaa ryhmää pääsemään päämääriinsä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fasilitointi_%28organisaatio%29
Kun ensimmäinen osio oli toteutettu alkoikin vaikein vaihe. Se oli aikataulutus! Oli yllättävän suuri työ saada koulun aikataulut, museon vapaaehtoisten aikataulut ja minun aikataulut sopimaan yhteen.
Mutta onnistuimme.
Veturimuseolla teimme ensin muutaman lämmittävän harjoitteen ulkona, jonka jälkeen siirryimme museon lipunmyyntivaunuun, jossa kerroin tiivistetysti tietoa rautatien tulosta Akaaseen ja Suomen rautatieverkon historiaa.
Ensimmäinen osio toteutui koulun liikuntasalissa, ja sen tarkoituksena oli tutustua toisiimme sekä esitellä erilaisia draamatyökaluja, joiden avulla tutustua lähiympäristöön ja joiden avulla luoda tilanteita historiasta.
Suunnitelmana oli ensin tutussa koulumpäristössä kokeilla uusia draamamentelemiä ja sitten siirtyä museoympäristöön testaamaan niitä.
Ennen viitosluokkalaisten osion alkamista mietin kuinka yhdistää museon tietoainesta draamaan ja luoda kaikista osasista toimiva kokonaisuus. Toijalan veturimuseo ei itsessään ole mitenkään interaktiivinen, ja jos museosta halutaan houkuttelevampi, niin nyt oli yksi tilaisuus testata draaman mahdollisuuksia.
Koululla teimme mm. seuraavia draamaharjoitteita:
- nimi ja liike - Seisomme piirissä. Jokainen vuorollaan sanoo oman etunimensä ja tekee jonkun liikkeen. Muut piirissä olijat toistavat kuorona nimen ja liikkeen.
- peukunnappaus - Seistään piirissä. Ojennetaan oikean käden peukalo oikealle vieruskaverin rintakehän eteen. Laitetaan oma vasen käsi levyksi, rintakehän eteen ilmestyneen peukalon päälle. Leikin vetäjä laskee kolmeen, jolloin koetetaan napata oma peukalo karkuun ja kaverin peukalo kiinni.
- afrikkalainen kamera - tässä harjoitteessa ollaan pareittain, ja toinen leikkii olevansa kamera ja toinen kuvaaja. Kuvaaja kuljettaa kameraa, jolla silmät kiinni. Kuvan voi ottaa sanomalla: sSilmät auki. Silmät kiinni. Otetaan kolme kuvaa, jonka jälkeen vaihdetaan rooleja.
- patsasharjoitteita - Valitaan aihe, josta halutaan rakentaa patsas / still-kuva. Kuka tahansa voi tulla valitulle näyttämölle, ottaa jonkun asennon ja sanoa mitä esittää. Esimerkiksi: Minä olen veturi. Tällöin kaikki tietävät, mitä henkilö esittää. Rakennetaan patsaskuva valmiiksi, jonka jälkeen kuvaa voi fasilitoida. Wikipedia tuumaa fasilitoinnista mm. seuraavaa:
Fasilitointi tarkoittaa ryhmäprosessien suunnittelua ja toteuttamista. Fasilitointi sanan alkuperä on latinankielen sanassa 'facil', joka tarkoittaa helppoa. Fasilitointi tarkoittaa suppeammassa merkityksessä kokousten suunnittelua ja johtamista. Fasilitointi keskittyy rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomiseen. Fasilitaattori "opettaa kalastamaan", eli hän auttaa ihmisiä tekemään sen itse. Kun fasilitoiva johtaja johtaa ihmisiä ihmiset toteavat: "me teimme sen itse!"
Fasilitaattori ei ota kantaa sisältöön vaan auttaa ryhmää pääsemään päämääriinsä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fasilitointi_%28organisaatio%29
Kun ensimmäinen osio oli toteutettu alkoikin vaikein vaihe. Se oli aikataulutus! Oli yllättävän suuri työ saada koulun aikataulut, museon vapaaehtoisten aikataulut ja minun aikataulut sopimaan yhteen.
Mutta onnistuimme.
Veturimuseolla teimme ensin muutaman lämmittävän harjoitteen ulkona, jonka jälkeen siirryimme museon lipunmyyntivaunuun, jossa kerroin tiivistetysti tietoa rautatien tulosta Akaaseen ja Suomen rautatieverkon historiaa.
”Vaikkapa rautatierakennukset vaatisivat valtiolta toista
vertaa suurempia uhrauksia kuin vesiteiden aukaiseminen - ja niin ei ole
asianlaita – korvaisi tämän suuremman uhrauksen täydellisesti yksin niiden
sivistävä vaikutus, jolla on maan aineellisellekin vaurastumiselle suurempi
merkitys kuin kaikilla muilla kansallisen hyvinvoinnin ehdoilla yhteensä.” J.
V. Snellman
Kertasin museon säännöt ja teimme yhden draamaleikin.
- Toijalan aseman avajaiset olivat 22.6. 1876. Paikalla olivat kenraalikuvernööri,
senaatin jäsenet, arkkipiispa, upseereita, virkamiehiä.
TÄSTÄ HARJOITE! arvokkaita
ihmisiä – krumlopuheella eli klovnien kielellä, joka ei muistuta mitään tunnettua kieltä.
Sitten siirryimme musoon. Siellä teimme ensin Tämä on minun asemani-nimisen harjoitteen, jossa viisi vapaaehtoista sai esittää Toijalan aseman entisiä päälliköitä:
A.F. Granfelt, O. Ståhlberg, G.W.
Söderström, A. Helenius, R. Pippingsköld
Kukin oppilas oli ensin selin yleisöön, ja kullakin oli yhden asemapäällikön nimi kirjoitettuna pahvilapulle. Kuka tahansa sai aloittaa esiintymisen kääntymällä yleisöön ja sanomalla: Minun nimeni on....ja tämä on minun asemani. Tätä litaniaa sai jatkaa niin kauan, kunnes joku toinen kääntyi ja näin tuli hänen vuoronsa. Ideana oli varastaa vuoro toiselta ja "kamppailla" omasta paikasta. Tätä harjoitetta kokeilin, koska ajattelin sen auttavan historiallisten nimien tutuksi tekemisessä ja niiden muistamisessa.
Museossa oppilaat käyttivät koululla oppimiaan harjoitteita, kuten afrikkalaista kameraa, museon tutkimiseen.
Kokeilu veturimuseon, kouluopetuksen ja draaman yhdistämisestä Akaassa on nyt takanapäin ja monta hyvää ideaa jäi mieleen muhimaan ja odottamaan jatkokehittelyä
Muistiin kirjasi, Riku
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)