Sadutus on menetelmä, jolla kerätään kirjoittaen sanasta sanaan
kertojan satu tai tarina. Aihesadutuksessa annetaan aihe, jonka pohjalta
kerrotaan tarinaa.
Tässä aihesadutuksen satoa. Tarinat käsittelee pelkoja ja
kauhukuvia tai unelmia Jukola-Impivaarasta.
Toivotaan, että kauhukuvat eivät toteudu ja unelmien
Jukola-Impivaara syntyisi sekä työntekijöille että asukkaille.
syyssadutuksin
Reeta
Hmm… Kaikkein kauheinta olisi jos asiakkaat suhtautuisivat
kaikkeen mahdollisimman negatiivisesti ja jopa aggressiivisesti huolimatta
siitä kuinka ystävällinen ja empaattinen itse olisin. Myös jo heti alusta
saakka riitaisa työyhteisö olisi kauheaa. Hmm.. tunne siitä, että ei itse omana
persoonakaan olisi ollenkaan hyväksytty ja arvostettu työntekijä tekisi
tilanteesta jo sietämättömän.
Kati 23.9.2013
Suurin asia jota pelkään uudessa Impivaarassa on, että sinne
muuttavat ihmiset eivät kokisi paikkaa kodikseen. Koti kuuluu olla turvallinen, jossa pystyy
elämään omannäköistä elämää. Silloin me olemme epäonnistuneita. No pistä vielä,
että ihmisen pitää myös itse tulla puoliväliin vastaan tehdä itselleen koti.
Pekka 23.9.2013
Minä luulen ja pelkään, että Impivaara on täynnä pieniä
kuppikuntia ja päivät menevät kinastellessa miten tätä työtä tehdään. Työpaikan
ilmapiiri on hajota ja hallitse. Esimies on aivan kamala. Jos jotakin toivoo,
hän tekee kaikki päinvastoin. Lisäksi toiveet toimivasta talosta osoittautuvat
valheeksi. Kaikki on halvalla saatu ja rikkoutuvat ensimmäisellä
käyttökerralla.
Anonyymi 23.9.2013
Unelma uudesta työpaikasta
Siellä tulee uusia työkavereita, joiden kanssa alamme
kehittää uutta, toimivaa yksikköä. Siellä tutustumme ja opimme käyttämään uutta
teknologiaa. Jokainen työntekijä saa olla oma itsensä ja tuoda omat
mielipiteensä julki. Jokainen asukas saa kertoa mielipiteensä ja
hoitohenkilökunta toimii sen mukaisesti. Loppu.
Anonyymi 24.9.2013
Unelma työpaikka
Pienempi työyhteisö, ”potilas” vaihtuu asukkaaksi, enemmän aikaa asukkaalle –>rauha!
Henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen.
Anonyymi 24.9.2013
Pelkoja tulevasta työpaikasta
Ilkeä työkaveri, liika aikataulutus, ”huono keittäjä”
ilmottautuu aina keittiötyöhön.
Anonyymi 24.9.2013
Unelmien työpaikka. Se olisi sellainen jossa voisin
toteuttaa itseäni ja unelmiani. Työnteko sujuisi kuin tanssi, ongelmitta.
Työkaverini olisivat reiluja sekä ahkeria. Työtilat olisivat siistit, sekä
valoisat että tilavat. Asukkainen olisi mukavia ja nauravia mummoja.
Semmoisessa työpaikassa olisi kiva työskennellä. –Kiitos!
Paavo 24.9.2013
Mä otan huonoimmillaan työpaikka Impivaara. Se voisi olla
mm. pimeä, tylsä, kurjat työntekijät, kauhea pomo, huonot palkat. Ja vielä
lisäksi ahdas t-paita ja puristavat kengät. Ruoka pohjaan palanutta, se, se
vasta olisi tuskaisaa. Loppu, loppu ja loppu.
Marjut. 24.9.2013
Toivon, että Impivaarassa olisi hyvä ja toimiva työyhteisö,
jossa jokainen saisi olla oma itsensä ja toteuttaa itseään. Toivon, että olisi
aikaa pysähtyä kuuntelemaan asukasta ja ottamaan hänen toiveensa huomioon. Että
kaikilla olisi hauskaa ja hyvä olla.
Anonyymi 24.9.2013
Minä pelkään, että Impivaarassa alkaa heti taistelu asemista
ja työtehtävistä. Henkilökunta mitoitus on varmasti arvioitu liian pieneksi.
Logistiikka ei pelaa ollenkaan. Työntekijät tuntevat palavansa loppuun vuodenvaihteeseen
mennessä. Asukkaiden keskuudessa vallitsee pelko ja hämmennys. Loppu.
Anonyymi 24.9.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti